Eilen oli kuupäivä, jolloin astangajoogaperinteen mukaan ei harjoitella. Tämä herättää usein kummastusta ja olen saanut myös kuulla, että kyse on silkasta taikauskosta. Hmmm... Minusta kuupäivien pitäminen vapaana on päinvastoin hyvin loogista, kun vähän laajentaa perspektiiviään ja katsoo, mitä luonnossa itse asiassa tapahtuu kuun aikana.
Täydenkuun ja uudenkuun aikana Aurinko, Maa ja Kuu ovat samalla suoralla. Vuorovedeksi kutsutaan ilmiötä, jossa merenpinta laskee ja nousee Kuun ja Auringon painovoiman vaikutuksesta. Merenpinnan korkeuden vaihteluita synnyttävät myös tuulet ja
ilmanpaine-erot. Maantieteellisistä tekijöistä johtuen vuorovesivaihtelut voivat olla jopa
yli kymmenen metriä. 1
No, ihmisessä on myös aika paljon (käsittääkseni suurin osa??) vettä ja kuun aikana toiset tuntevat itsensä hyvin energisiksi - kuu stimuloi ja "vetää myös ihmistä puoleensa". Astangassa harjoitus on aika fyysinen ja kuupäivinä virtaa saattaa olla hiukan liikaa, jolloin on vaarana loukata itsensä, kun ei tunne fyysisiä rajojaan.Tästä syystä kuupäivinä ei harjoitella. Riski loukkaantua on korkeampi kuin muina päivinä.
En tiedä miten virallinen selitys tämä itse asiassa edes on. Kaikki harjoittelijat eivät edes noudata kuupäiviä ja jokainen tietenkin saa tehdä, kuten itse parhaaksi näkee. Totta kai kuupäivät ovat tervetulleita myös ihan levon (ja ehkä vaihtelun) kannalta, yksi ylimääräinen lepopäivä viikossa ei todellakaan haittaa.
Minusta on kuitenkin hienoa ja tärkeää, että tässä perinteessä (kuten intialaisessa perinteessä kai yleensäkin) otetaan huomioon luonto ja maailmankaikkeus ja ihminen osana niitä. Kuten niin monessa muussakin perinteessä.... Ihminen ei ole irrallaan elinympäristöstään, ei immuuni luonnonilmiöille. Ihminen ei myöskään ole maailman napa, vaikka niin joskus erehtyy luulemaan. Luontoa ei voi hallita.
![]() |
Sama ranta nousu- ja laskuveden aikaan Fundynlahdella Kanadassa. Kuva. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti