Aamun mietteitä.
Eilisessä konferenssissa Sharath puhui mm. karmasta.
Mitä kylvät, sitä niität.
Sitä saa mitä tilaa.
Se minkä laitat eteenpäin, palaa luoksesi.
Hyvä palaa hyvän luo, paha pahan luo.
Karma tarkoittaa tekoa. Jokaisella teollamme on seuraus, eikä mikään teko ole merkityksetön. Karman ajatus on, että hyvät teot tuottavat hyvää karmaa ja huonot teot huonoa karmaa. Toisin sanoen hyvät teot tuovat hyvyyttä osaksesi, pahat teot pahaa.
Jos kylvän kauraa, enkö niitäkin kauraa? Jos lyön, eikö ole loogista, että itsekin tulen joskus lyödyksi? Entä jos itse kohtelen ihmisiä epäystävällisesti, voinko odottaa, että he puolestaan
kohtelisivat minua hyvin?
Minun silmiini karma on hyvin loogista ja sen voi jopa nähdä omassa elämässään, ihan pienessäkin mittakaavassa. Jos hymyilen kadulla tuntemattomalle, usein hymyyni myös vastataan. Tai jos ei, niin ehkä joku tuntematon hymyileekin ensin minulle! Voihan tietenkin olla, että kaikki on vain sattumaa. Sattuma ei kuitenkaan voi olla jatkuvaa, silloinhan siitä tulee säännönmukaisuus.
Lainasin kerran rahaa tuntemattomalle, jolla ei ollut varaa bussilippuun. No, sitten toisen kerran itse bussilippua ostaessani huomasin, että pari euroa puuttuu ja etupenkillä istuva matkustaja tarjoutui lainaamaan rahan minulle. Sattumaa tai ei, tuntui aika hyvälle, kun en jäänytkään pysäkille.
Vaikka ei uskoisi karmaan, mikään ei estä kokeilemasta. Kokeilemasta hymyillä vastaantulijoille, sanomasta muutamaa kaunista sanaa toiselle, lainaamasta rahaa tuntemattomalle. Jos ei muuta, niin saa ainakin hyvän mielen itselle.
Toisaalta olen pohtinut myös sitä, että miksi "antaa samalla mitalla takaisin", vastata pahaan pahalla. Jos joku huutaa minulle, voinhan yrittää olla huutamatta takaisin tai olla edes hiljaa.
Ja: toisinaan on parempi olla ystävällinen kuin olla oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti