Päivät liukuvat eteenpäin omalla painollaan ja itsestään, vaikkei mitään tekisikään.
Sehän se onkin.
Niin, päivät tosiaan tulevat ja menevät. Ja jokainen päivä on erilainen,
vaikka usein koostuukiin samoista elementeistä: harjoituksesta,
chantingista, syömisestä ja nukkumisesta. Elementtien väliin mahtuu
sitten vaikka ja mitä. Yritän pitää aistikanavani auki ja eloisina.
Täällä se ei oikein ole edes ongelma :D
Pyrin myös olemaan liikaa huolehtimatta, kun tuntuu, että se ei edes auta ja päinvastoin vain vie energiaa.
"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
"Älkää siis
huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään
huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat
murheet."
Edellä olevat viisaudet ovat Raamatusta (Matt. 6:27, 34) ja minusta ne ovat totta.
Entä onko parempaa moraalista ohjetta kuin Kultainen Sääntö:
”Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. -- (Matt.7:12)
Niin, Raamatusta puheen ollen. Tätä olen miettinyt jo jonkun aikaa.
Minusta ennakkoluuloja on moneen lähtöön, eivätkä ne
aina ole kovin selkeitä tai helposti havaittavia.
Ennakkoluuloinen kun voi olla mitä tahansa kohtaan. Minusta on
kiinnostavaa, että samalla, kun on avoin toisia kulttuureita ja eri
maalaisia ihmisiä kohtaan, voikin olla epäilevä, jopa halveksuva tai
ylenkatsova - esimerkiksi - kristittyjä kohtaan. Onko tämä itse asiassa
aitoa ennakkoluulottomuutta? Minusta ei - kohde vain on toinen ja
ajatuskuvio ehkä vaikeammin nähtävissä, koska joskus lähellä onkin
kaukana. Taustalla on minusta sama mekanismi.
Niin. Itse pyrin tunnistamaan kohdistuuko ennakkoluuloisuuteni johonkin ehkä ei-niin-selkeään kohteeseen, ikään kuin naamioituen.
 |
| 1 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti