Eläinkunta

Oltuani täällä hiukan yli 2 kuukautta nyt, olen nähnyt ainakin nämä eläimet:

- erivärisiä (myös keltaisia!) lempeitä lehmiä

- kaikenlaisia koiria, sekä katu- että lemmikkikoiria

- muutamia kissoja

- villihevosia (vanhempi + varsa päivystivät aamuyön tunteina Gokulamin urbaanissa ympäristössä)

- villisikoja, joista yhtä isoa luulin kiveksi, kunnes se liikutti häntäänsä (oli pimeää)

- norsuja, jotka oli ikävästi valjastettu turisteille hupitarkoitukseen ratsastusta varten

- vuohia; ihanan ketteriä 

- kanoja häkissä, ne oli päätymässä teurastettaviksi :(( 

- kanoja, kukkoja ja tipuja ihan vapaalla jalalla 

- liskoja

- hiiren

- isoja rottia

- erilaisia lintuja, kuten haukkoja, ankkoja, sorsia, haikaroita ja jotain värikkäitä yksilöitä

- erinäisiä hyönteisiä, kuten pikkumuurahaisia, isompia muurahaisia, pomppivia hämähäkkejä, isoja lentäviä jotain, perhosia, kärpäsiä, hyttysiä..... mitä näitä nyt on

- torakoita

Listan viimeiset ovat tuottaneet eniten sydämen tykytyksiä ja päänvaivaa. Lämpimissä maissa torakat on tosi yleisiä ja nämä yksilöt ovat asustaneet täällä meidän asunnossa meidän kanssa ihan sulassa sovussa. Toisin sanoen ei olla oltu ihan tietoisia niiden olemassaolosta, kunnes sitten viime viikolla jonain aamuna (yönä....) ne hiukan yllätti mut... Päiväsaikaan kun niitä ei näe. Ja nämä eivät olleet pieniä. Pahinta torakoissa on musta se, että ne on niin vikkeliä. Koko ja nopeus eivät sovi yhteen, niin ison eliön pitäis olla paljon hitaampi!!!!

En saanut muutamana yönä oikein nukuttua, kun aamun kauhukohtaamiset torakoitten kanssa oli mielessä. Nyt on onneksi jo helpottanut. Tosin vieläkin herättyäni hiivin hiukan varovasti (ja vainoharhaisesti) huoneen poikki laittamaan valot päälle.

Nyt noin viikkoa myöhemmin meidän torakkakanta on huomattavasti vähentynyt. Viimeksi tänä aamuna näin yhden pikkuisen, jonka Jussi pyydysti purkkiin. Huh.

Hauskaa seurata omia reaktioita. Tai olen itse asiassa hiukan hämmentynyt, miten oma reaktioni oli niin voimakas. Toisaalta tilannekin oli tietynlainen, täydestä unesta täyteen hereillä oloon on pitkä matka. Ja eihän meillä Suomessa noita vikkeläjalkoja edes ole. Hyvä niin.

Mutta täällä on kyllä eläinkunnan kanssa ihan erilaisessa kontaktissa kuin kotona. Jotenkin eläimet on paljon enemmän läsnä, kun niitä näkee koko ajan. Esimerkiksi noita lehmiä. On jopa hiukan surullista, että alan jo tottua niiden käyskentelyyn tuolla kadulla, kun onhan se aika ihmeellistä! Ja upeeta, että niitä täällä keskellä kaupunkia on. En yhtään ihmettele miksi paikalliset kunnioittavat lehmiä. Lehmät ovat tosi lempeitä, harkitsevaisia, hyvänsuopia ja rauhallisia. Kaikki hyviä ominaisuuksia myös ihmiselle! Eläimet ovat täällä suurimmaksi osaksi myös vapaina. Toisinaan lehmät ovat köytettyinä, mutta useat kuljeksivat ihan vapaina ja ihmiset ruokkivat niitä ja juottavat niille vettä, myös lypsävät. 

Myös koiria näkee täällä paljon ja minun mielestäni ne ovat aika elinvoimaisia. Totta kai turkki on räihnäinen, korvasta saattaa puuttua pala ja joku ontuukin, mutta silti koirat ovat aika virkeitä ja heiluttavat iloisesti häntäänsä.  Shalallakin on oma (kulku)koira, joka aina pyrkii meidän joogaajien vanavedessä sisälle ja jonne se on kyllä muutmaan kertaan onnistunut pääsemäänkin... Tuleva joogi, ehkä :D

Totta kai eläimet ovat eläimiä ja ihmiset ihmisiä, mutta minusta kaikkea elämää voi silti kunnioittaa. Mikä ei tarkoita, että alkaisi kohdella eläimiä ihmisen kaltaisena. Eläimet ja kasvit ovat kuitenkin myös tämän pallon asukkaita. Ne inhottavat torakatkin. Miten kaksijalkainen muka olisi elämältään arvokkaampi kuin toiset tätä maapalloa asuttavat elävät?

Paikallisen juhlapyhän aikaan lehmät värjättiin kurkumalla keltaisiksi. Sitten niitä juhlayönä hyppyytettiin tulien yli (cow jump), mitä en kyllä (onneksi) nähnyt.

Hiukan siestaa.