Ihmiset ja idli

Eilen oli jännä päivä. Lauantai on joogaajien vapaapäivä ja se tulee kyllä tarpeeseen. Sekä keho että mieli tarvitsee yhden välipäivän.

Eilen tuntui ensi kerran siltä, että on ihanaa olla täällä. Siihen on kestänyt päästä. En siis edes tiedä onko se jokin tavoiteltava asia, mutta joka tapauksessa. Vaikka pinnalla iloitsin Mysoreen lähdöstä ja nyt täällä olemisesta, en ole vielä kovin hihkunut ilosta. Eilen kuitenkin tuntui, että olen kotona. Alan pikkuhiljaa aidosti nauttia, kun Gokulam on niin täynnä elämää, ihmisiä, ääntä. Vaikka on vähän nuhjuista, sotkuista, on ihanaa olla täällä. Vaikka olen kaukana rakkaistani, olen juuri oikeassa paikassa.

On hienoa, että voin syödä aamuisin tuoreita hedelmiä, jotka olen ostanut tutulta hedelmäkauppias-pariskunnalta, että  lapset moikkaavat minulle innokkaasti, että kotikadun naiset vastaavat hymyyni, että tutut kulkukoirat jolkottelevat vastaan. Tuntuu, että täällä ihmiset kohtaavat ihmisen. En ole vain kasvoton ohikulkija tai asiakas, vaan olen minä. 

Kotikatu.

Esimerkiksi eilen kadulla ohitseni käveli viime vuodelta tuttu isoisä, jonka tyttären perheen luona asuimme ensimmäisen kuukauden. Isoisä tunnisti minut heti, kysyi kuinka voin ja missä nyt asun. Viime kerralla vietin hänen kanssaan muutaman tovin kysellen intialaisesta kulttuurista ja tavoista ja hän puolestaan kysyi meidän tavoistamme. Kiinnostus ja kunnioitus toisen kulttuuria ja erilaisia tapoja kohtaan oli molemminpuolinen. Ehkä voisin tälläkin kerralla istua alas ja keskustella tämän isoisän kanssa.. Hän muuten oli ainakin viime näkemällä aika ketterä ikäisekseen; hypähti kuljettajan skootterin selkään keveästi ja ikää varmasti lähemmäs 70 -vuotta!

Myös erään ravintolan tarjoilija muisti minut viime vuodelta, vaikka en ollut hänen kanssaan juuri tilauksia enempää sanoja vaihtanut. Joogaajissakin on paljon tuttuja kasvoja ja on ihanaa vaihtaa kuulumisia näiden ihmisten kanssa. Tunnen jonkinlaista kummaa yhteyttä myös niihin, joiden kanssa en ole välttämättä varsinaisesti jutellut, mutta jotka olen nähnyt shalalla.

Alan myös tykätä intialaisesta ruuasta. Olen päässyt idlien makuun, joita intialaiset syövät perinteisesti aamupalaksi ja minusta ne soveltuvat myös välipalaksi. Idli on siis höyrytettyä riisiä ikään kuin kakkuina, ja ne tarjoillaan sambar -kastikkeen ja tulisen kookoschutneyn kera. Hyvää! Ehkä huomenna(kin) syön aamupalaksi idliä..!

Kuva netistä: Deepti Bhave.